Matkallaan Geralt on ystävystynyt rääväsuisen trubaduurin, Valvatin kanssa. Valvatin luulo, että hän voi sanoa mitä vain ollessaan Geraltin seurassa johdattaa kaverukset useisiin kiperiin tilanteisiin, mutta näin trubaduuri saa inspiraatiota monille maankuulluille balladeilleen. Geralt päätyy Valvatin kanssa kiperään tilanteeseen, jossa bardin hengenlähtö on lähellä. Tilanteen voi pelastaa paikkakunnalta löytyvä velho, Yennefer Vengerbergiläinen, mutta tämä osoittautuukin auttamaan vain edistääkseen omia halujaan. Trubaduuri paranee velhon ansiosta, mutta Geralt ei voi jättää velhoa pulaan. Yenneferin jääräpäisyys johtaa siihen, että noiturin täytyy laittaa henkensä alttiiksi pelastaakseen ihastuksensa. Tämän tehdäkseen hän joutuu sitomaan heidän kohtalonsa yhteen.

Juoni

Geralt on matkannut Nenneken luo Melitelen temppeliin parantumaan taistelun aiheuttamista haavoistaan. Täällä ollessaan hän alkaa muistella menneitä. Geralt muistelee kuinka saapui Temerian pääkaupunkiin työn perässä. Työksi osottautuu kirouksen purkaminen kuninkaan tyttären päältä. Hän jatkaa kertomalla kuinka matkallaan hevosensa Särjen kanssa tapasi metsän keskellä linnassa asuvan Nivellenin, joka on kirottu hirviöksi. Noituri päätyy taisteluun toisenlaisen hirviön kanssa, jonka seurauksena ratkeaa Nivellenin kohtalo.

Hän edentää muistelua sillä, kuinka saapui Blavikenin kylään ja siellä tapahtuneiden asioiden johdosta Geralt saa lempinimen Blavikenin teurastaja. Tämän jälkeen hän palautuu muistoissaan Cintraan, jossa kuningatar Galanthe on kutsunut tämän kihlajaisjuhliin, jotka kääntyvätkin päälaelleen. Tämä johtaa Geraltin vetoamaan Yllätyksen lakiin, joka muuttaa hänen elämänsä odottamattomalla tavalla. Seuraavaksi hän kertoo kuinka tutustui Valvattiin ja hänen ensimmäisen kuuluisan balladin taustan. Tarinoiden välissä palataan useasti takaisin Melitelen temppeliin, nykyhetkeen, mutta pian Geraltin muistelot jatkuvat. Hän kertoo Yenneferin ensitapaamisesta ja tapahtumista, jotka kietovat hänen ja velhon tulevaisuuden yhteen.

Arvio

Kirjan nimi kuvaa hyvin yhtä kirjan suurinta tapahtumaa. Se myös antaa olettaa, että kyseessä on kirjasarja. Henkilöt kuvaillaan hyvin yksityiskohtaisesti sekä moniulotteisesti ja välillä yksityiskohdat palautetaan lukijan mieleen. Jopa osaa sivuhahmoista on kuvailtu hieman enemmän yksityiskohtaisemmin. Nämä kuvailut tapahtuvat joko toteamuksena tai pienenä erottuvaisuutena joukosta, eikä niin yksityiskohtaisesti kuin tarinan kannalta tärkeämmällä hahmolla. Henkilöt pidetään mielenkiintoisina, sillä jokaisella on omanlaiset luonteenpiirteensä ja eroavat muutenkin toisistaan. Turhia henkilöitä ei tarinan kannalta esitellä vaan jokainen tuo oman mausteensa tarinoihin.

Jos ei ole tottunut lukemaan muistelmia, voi kirja olla alkuun hämmentävä. Kirja vaatii keskittymistä ja kerrotun sisäistämistä, jotta palatessa nykyaikaan, lukija ei putoa kärryiltä. Tämä kerronta tyyli kuitenkin mielestäni sopii erittäin hyvin tähän kirjaan, sillä tällä tavalla hahmoista, paikoista ja aikajanasta saa paremmin kiinni. Kirjan aikajana kattaa todella ison ajan, joka muulla tavalla kirjoitettuna ei välttämättä olisi tullut näin hyvin esille. Juoni kulki aikajanallisesti läpi kirjan. Välillä palatessa nykyhetkeen vaihdettiin esim. kerronta miljöötä tai muulla tavoin vietiin tarinaa nykyhetkessä eteenpäin. Mielestäni tämä toi todentuntuisuutta kirjaan.

Kirjan kieliasu on helppolukuinen. Äänikirja versiossa on välillä vaikea tietää kuka hahmoista oli puheenvuorossa. Kirjassa tapahtumapaikkojen kuvailu on tehty hyvin. Lukijan päähän muodostetaan tarkka kuva tapahtumapaikasta yksityiskohtineen ja ominaisuuksineen. Osassa kohteissa on kuvailtuna jopa ilmassa leijailevat tuoksut/hajut sekä minkälaisen tunteen paikka herättää. Teema on helppo tunnistaa jo kirjan alkuvaiheilla.