Moikka! Olen jo hetken viettänyt rauhallista ja huomaamaton elämää enimmäkseen kotona oleskellen. Kirjoitusintoa ei juurikaan ole ollut, eikä oikein aiheitakaan, jotka jaksaisivat innostaa kirjoittamaan. Tuntuu, että kaikenlaista on kerennyt tapahtumaan, mutta samaan aikaan tuntuu ettei mitään mielenkiintoista ole tapahtunut.
Omaa aikaa on riittänyt yllinkyllin, koska työrintamalla on ollut hiljaisempaa. Nykyisin normaali työviikko koostuu 1-3 työpäivästä ja nekin sijoittuvat torstai-lauantai akselille. Tämän ansiosta olen saanut alkuviikot viettää omien puuhien parissa. Näihin ovat kuuluneet juurikin luonnossa kuljeskelu, itsensä kehittäminen, kädentaitojen käyttö ja huoneiden uudelleen sisustaminen. Puutarhakin on jo miltei kesäkunnossa ja muutamia uusia kasveja istutettuna.
Elämä on enimmäkseen rullaillut eteenpäin ja aikaa on tullut vietettyä lähinnä oman perheen kanssa. Keväällä aloin viettää enemmän aikaa ulkona ja erityisesti metsässä. Siellä kävellessä on ihana kuunnella lintujen laulua sekä nähdä miten paljon siellä on eloa. Olen alkanut arvostamaan omaa aikaa aikaisempaa enemmän, joten luonnollisesti tulevat kuukaudet on suunniteltu tapaamisia täyteen. Muutenhan tässä alkaa pian mökkihöperöksi tulemaan.
Sosialisoitumista
Tänä keväänä olen ottanut suuria askelia - ilmoittauduin muutamalle kurssille, jotka auttavat minua ymmärtämään oman potentiaalini ja kehittämään sekä käyttämään sitä. Olen myös huomannut, että kovasti minua koitetaan nyt saada ihmisten ilmoille ja keskustelemaan muiden kanssa. Tämä onkin osoittautunut yhdeksi hankalimmista asioista sillä en omasta mielestäni ole hirveän ihmisläheistä tyyppiä. Kuitenkin suurin osa uusista tapaamistani ihmisistä ovatkin olleet kiinnostuneita samoista asioista kuin minä. On ollut ihana huomata miten heidän kanssaan voisi keskustella monen monta tuntia tuntematta itseään ulkopuoliseksi.
Lähiaikoina olen kiinnittänyt enemmän huomiota siihen kuinka upeita ihmisiä minulla on elämässäni mukana. Olen saanut paljon uusia tuttavuuksia tänä vuonna, vaikka osan kohdalla tuntuukin siltä, että olisimme tunteneet jo vuosia. Olen todella kiitollinen, että ympärilleni on kehittynyt vahva tukiverkosto. Olen kiitollinen myös siitä, että heille voin olla täysin oma itseni, kaikkien puolieni kanssa. Voin sanoa suoraan, jos jokin v***ttaa tai jos jokin saa minut todella innostuneeksi.
Olen alkanut tunnistamaan itsessäni uusia piirteitä. Mm. kun vietän päivän ihmisten seurassa ja heidän kanssaan keskustellessa, tarvitsen mielellään koko seuraavan päivän "palautumiseen". Jostain syystä tällaiset "sosiaalisuuspäivät" tuntuvat tyhjentävän kaikki akut, joten hyvin usein vietän seuraavan päivän itsekseni, omia juttuja puuhaillessa. Tämäkin on opettanut mm. omien rajojen esiintuomisen ja sen että aina ei tarvitse olla niin joustava. Olen yrittänyt tästä johtuen pitää sosiaalistumisen hetket lyhyinä ja useammin, mutta pitkien välimatkojen takia tämä ei aina onnistu.
Kesäsuunnitelmia
Teimme isäni kanssa täksi kesäksi terassista kissoille oman oleskelualueen. Olen tällä hetkellä jatkamassa tätä postausta juurikin tässä terassilla istuskellen. Minulla on kestänyt harvinaisen kauan saada tätä kirjoitetuksi. Alkupätkät tästä on kirjoitettu jo huhtikuun puolivälin aikoihin. Jostain syystä ei ole ollut minkäänlaista kirjoitusintoa tai oikein aiheitakaan. Luulin, että alkukesä olisi tuonut tullessaan paljon inspiraatiota, mutta se toikin tullessaan väsymystä, jaksamattomuutta, kiputiloja sekä vaikeuksia päätöksenteossa. Osittain tästä "kesä burmiksesta" johtuen, en ole paljoakaan liikuskellut ihmisten ilmoilla tai edes ollut yhteydessä tuntemiini ihmisiin. Omalla tavallaan tässä on päässyt näkemään sen ketkä oikeasti haluavat ja jaksavat nähdä vaivaa yhteyden ylläpitämiseen.
Todella moni on kysellyt onko minulla suunnitelmia lomalle tai kesälle ja rehellisesti sanottuna en ole edes miettinyt niin pitkälle. Olen jo jonkin aikaa kokeillut tällaista 'päivä kerrallaan' menetelmää. Ihan siitä syystä, että yhdessä vaiheessa hätäilin sitä, etten tiedä mitä teen 2026 vuoden tammikuun jälkeen. Ensi vuoden tammikuun! Toki pidän suunnittelusta ja tykkään täytellä kalenteriani milloin mihinkin suuntaan, mutta siinä vaiheessa, kun tuttavani tokaisi minulle "Mitä sinä sinne asti jo suunnittelet? Elä tätä päivää!" hoksasin itsekin, että hei mulla menee todella paljon huti vaan siksi, että käytän enemmän aikaa tulevan suunnitteluun kuin hetkessä elämiseen. Tämän hoksatessa olikin hauska miettiä miten nuorempana osasin elää päivä kerrallaan enkä juurikaan suunnitellut tulevaa. Menin vain sinne minne tie johdatti. Jossain vaiheessa sitä sitten alkoi suunnittelemaan enemmän tulevaa, että olisi sitä omaakin aikaa.
Mutta takaisin lomasuunnitelmiin. Pyysin lomani tälle vuodelle juhannuksen tiimoille. Lähdemme yhdessä perheeni kanssa viettämään juhannuksen mökille. En vielä itse tiedä tulenko takaisin tänne "kaupunkiin" vai jäisinkö järven rantaan unelmoimaan ja parantumaan. Saa nähdä. Olen kuitenkin todella innoissani. Muuten lomasuunnitelmiini kuuluu auton korjausta, ajanviettoa perheen ja ystävien kanssa sekä reissailua.
Mitä tähän blogiin tulee, jatkuvat päivitykset yhtä epätasaisin välein mitä nykyäänkin. Olen huomannut, että jos ei kirjoitusintoa ole eikä tule niin sitä on turha pakolla kokeilla kaivaa. Kuitenkin teen tätä omaksi ilokseni ja kehittyäkseni niin kirjoittamisessa kuin kaikessa muussakin. Ihanaa ja aurinkoista kesää kaikille!
Luo oma verkkosivustosi palvelussa Webador